Sairastelua

Asiat eivät olet sitten menneet kuten suunnittelin. Ei sillä kyllä mahdakkaan mitään.

Mun PITI mennä viime viikolla sinne lääkärille kuten kirjoittelinkin silloin. Noh, enpä mennyt. Välillä olo helpotti ja tuntui silti että liioittelen vain, kyllä tämä tästä. Maanantaina kuitenkin aloin kesken koulupäivän yskimään verta. Ei siinä oikein voinut muuta kun lähteä kiireellä sairaalaan ja tutkimuksiin. Keuhkokuumeksihan se sitten paljastui. Nyt sitten makaan jonkun kuukauden sängyssä ja yritän parantua. Vitutus on tietenkin suuri, ei yhtään huvittaisi tähän väliin, mutta en voi sille mitään.

Tämä ja eilinen on sitten mennyt opettajille sähköposteja laitellen ja tulevia kouluhommia selvitellen. Miten ihmeessä sen kouluprojektinkin kanssa tulee menemään. Tänään en ole tehnyt niiden sähköpostien lisäksi mitään muuta, nukkunut vain. Joku tunti sitten heräilin aivan ihmeissäni, ei mitään tietoa milloin viimeksi olisin näin paljon nukkunut. Vieläkin väsyttäisi, varmaan kohta pitää takaisin sänkyyn suunnistaa. Ehkä paranen sitten nopeammin.

Syömiset varmasti tulevat menemään mielenkiintoisesti , ruokahalua kun ei oikein ole. Upeatahan se olisi jos en koko kuukautena söisi lähes mitään ja menisin reippaasti laihtuneena kouluun. Rahaakin säästyisi ja saisin palkinnoksi ostaa itselleni jotain mukavaa. 

Blogin kirjoittaminen alkaa pikkuhiljaa tuntumaan luontevammalta, ehkä tämä tästä. En kyllä vieläkään tiedä mihin suuntaan tämä on menossa ja minkälaista blogia haluan pitää? Kuvienkin laittoa olen miettinyt, mutta en tiedä yhtään. 

Pelottavaa

Huomenna alkaisi jouluun asti kestävä kouluprojekti, sitä pitäisi jaksaa tehdä joka päivä normaalin koulun ohella. Aloittelin sitä jo hieman tänään ja huh huh kun stressaa. Yritän koko ajan hokea mielessäni että se kestää vain yhdeksän viikkoa, vain yhdeksän viikkoa. Ei tunnu silti kauheasti rauhoittavan. Pitääkin olla niin negatiivinen.

Samalla tietenkin pääsee laihdutus koetukselle, kun stressaa ja masentaa. Olen niin hirveä tunnesyöjä, ettei mitään rajaa. Aina kun on vaikeata, tekee mieli ratkaista se syömällä. Pitää vain taas totutella siihen ettei sitä ruokaa tipu. Se hyvä puoli tässä yhdeksässä viikossa on se että jos selviän tästä, selviän mistä vain. Tätä hankalampaa laihdutus ajankohtaa ei voi olla ja jos siitä selviän, niin loppu menee leikiten.
Tietenkin pelottaa, että onnistunko? Mitä jos retkahdan täysin? Mitä jos en osaakkaan lopettaa syömistä? Pitää yrittää hillitä epäilyä ja vain uskoa itseeni; minä onnistun ja laihdun.Piste.

Monta päivää on jo houkuttanut lopettaa syöminen hetkeksi kokonaan. Se tuntuisi niin helpolta ratkaisulta, ei tarvitsi miettiä että mitä syö ja kuinka paljon. Tietenkin epäilen aika vahvasti, jaksanko ilman ruokaa käydä kuntosalilla, kävellä koulumatkat ja tehdä sitä kouluprojektia. Mutta olen ainakin kiinnostunut kokeilemaan.

Pitäisi olla jo nukkumassa, mutta kappas, ei nukuta yhtään. Tekee vain mieli selata tumblr:ia ja miettiä miten huominen menee ja mitä teen. Voisin vaikka kirjata ylös huomisen aikataulua.

05:00 Herään
07:00 Lähden kouluun
08:00-16:00 Koulussa
16:30 Kuntosalille
18:30 Kotona
19:00-21.00 Kouluprojektia

Ja jossain vaiheessa ruokaa ja nukkumaan. Kai. Hah, väsyttää jo ajatella tulevia viikkoja, mutta ei voi mitään. Pitää puskea läpi.

Kotona

Olen lähes 100% varma, että mulle on tullut keuhkokuume. Kaikki oireet viittaavat siihen, ei yhtään huvittaisi. Lähes koko päivä meni sängyssä nukkuen, jaksoin onneksi kuitenkin viedä koiran pitkälle lenkille. Huomenna pakko raahautua lääkäriin ja testeihin, saapahan senkin sitten hoidettua.
Ruoka ei ole tänään maistunut millään, jotenkuten sain alas jogurttia ja leseitä. Laihdutus on tähän mennessä tuntunut helpolta, vaikka melko naurettavilla kalorimäärillä mennään (200-800kcal). Jännittää hieman että milloin alkaa tulemaan takapakkia? Vielä ei ole kyllä ollut edes päänsärkyä, jota ensimmäisenä odotin tulevan. Ehkä runsas veden juonti on auttanut?
Varmaan tässä täytyy mennä takaisin nukkumaan, niin jaksaa aamulla lääkäriin soitella. Bye!

Ensimmäinen postaus

Pitkän harkinnan jälkeen laitoin tämän blogin pystyyn. Kai tässä voisi ensimmäisenä pienen esittelyn tehdä, eikös?

Hei, olen Tanja, 22-vuotias opiskelija. Olen suurimman osan elämästäni kärsinyt masennuksesta ja iso osa on myös kulunut anoreksiaa ja bulimiaa sairastaessa. Lopetin oksentamisen ja muutenkin laihdutuksen 1,5 vuotta sitten (bmi:n ollessa hieman yli 17), jonka tuloksena bmi:ni on nyt kamalat 32,99.
Blogini tarkoituksena on siis laihduttaa takaisin normaalipainoiseksi, en jaksa enää hetkeäkään olla tämän painoinen!
Näin aluksi olen ajatellut tiputtaa painoa mahdollisimman paljon, mahdollisimman nopeasti ja siinä olen onnistunutkin, painoa on tippunut kahden viikon aikana 10kg ja vaatekokoni on tippunut 50-48 (kohta 46).
Salaa hieman haaveilen olevani vuoden alussa jo normaalipainossa, saa nähdä kuinka käy.

Heh, ensimmäisestä merkinnästä tuli hieman pökkelömäinen, mutta puolustaudun toki sillä miten järkyttävää on kirjoitella näitä lukuja ylös (koko maailman katsottavaksi apua) ja tajuta lopullisesti että jotain on tehtävä.