Huomenna alkaisi jouluun asti kestävä kouluprojekti, sitä pitäisi jaksaa tehdä joka päivä normaalin koulun ohella. Aloittelin sitä jo hieman tänään ja huh huh kun stressaa. Yritän koko ajan hokea mielessäni että se kestää vain yhdeksän viikkoa, vain yhdeksän viikkoa. Ei tunnu silti kauheasti rauhoittavan. Pitääkin olla niin negatiivinen.
Samalla tietenkin pääsee laihdutus koetukselle, kun stressaa ja masentaa. Olen niin hirveä tunnesyöjä, ettei mitään rajaa. Aina kun on vaikeata, tekee mieli ratkaista se syömällä. Pitää vain taas totutella siihen ettei sitä ruokaa tipu. Se hyvä puoli tässä yhdeksässä viikossa on se että jos selviän tästä, selviän mistä vain. Tätä hankalampaa laihdutus ajankohtaa ei voi olla ja jos siitä selviän, niin loppu menee leikiten.
Tietenkin pelottaa, että onnistunko? Mitä jos retkahdan täysin? Mitä jos en osaakkaan lopettaa syömistä? Pitää yrittää hillitä epäilyä ja vain uskoa itseeni; minä onnistun ja laihdun.Piste.
Monta päivää on jo houkuttanut lopettaa syöminen hetkeksi kokonaan. Se tuntuisi niin helpolta ratkaisulta, ei tarvitsi miettiä että mitä syö ja kuinka paljon. Tietenkin epäilen aika vahvasti, jaksanko ilman ruokaa käydä kuntosalilla, kävellä koulumatkat ja tehdä sitä kouluprojektia. Mutta olen ainakin kiinnostunut kokeilemaan.
Pitäisi olla jo nukkumassa, mutta kappas, ei nukuta yhtään. Tekee vain mieli selata tumblr:ia ja miettiä miten huominen menee ja mitä teen. Voisin vaikka kirjata ylös huomisen aikataulua.
05:00 Herään
07:00 Lähden kouluun
08:00-16:00 Koulussa
16:30 Kuntosalille
18:30 Kotona
19:00-21.00 Kouluprojektia
Ja jossain vaiheessa ruokaa ja nukkumaan. Kai. Hah, väsyttää jo ajatella tulevia viikkoja, mutta ei voi mitään. Pitää puskea läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti