Viimiset kolme viikkoa on mennyt sängyn pohjalla, aivan mieletön tauti. Useina päivinä ei ole jaksanut paria tuntia enempää olla hereillä, välillä niin huono olo ettei ole jaksanut jutella miehellekkään sanaakaan. Onneksi hän on kärsivällisesti jaksanut hoitaa minua ja viedä koiraamme ulos.
Nyt on sitten paraneminen alkanut, eikä mitään tietoa kuinka kauan tässä tulee menemään. Eilen kävin ensimmäisen kerran koiran kanssa ulkona ja huh huh, miten heikotti.
Ainut hyvä puoli tässä keuhkokuumeessa on ollut se että olen mukavasti laihtunut. Ruokahalua ei ole ollut koko aikana ja nahka roikkuu vallan viettelevästi. Lähinnä menty pari satsumaa per päivä ruokavaliolla. Tällä tiellä kun jatkaisi, olisin aika äkkiä jo normaalipainoinen. Inhottavan houkutteleva vaihtoehto, mutta ehkä yritän keskittyä paranemiseen. Painoa en ole viitsinyt katsoa, kun tiedän sen nousevan heti kun alan taas syömään enemmän. Veikkaisin silti n. 10 kilon pudotusta. Ainakaan mikään 48 tai 46 farkuista ei pysy päällä kun tänään kokeilin.
Pari päivää on tullut mietittyä oksentelua, sitä on oikeastaan aika ikävä. Ja jos en olisi sitä lopettanut niin olisin edelleen laiha. Ja ehkä hampaaton. Hampaiden takia alunperin lopetin oksentamisen, ne menivät niin huonoon kuntoon. Sinertävät ja hieman läpinäkyvät, jos hampaat nyt voi olla sinertävät. Joten varmaan pitää yliviivata oksentaminen pois vaihtoehdoista, kai.
Olen aivan liian hämmentynyt, kipeenä on aivan liikaa aikaa miettiä kaikkea mahdollista. Kai pitäisi keksiä joku ruokavalio jota noudatan sitten kun olen terve. Jotain yksinkertaista jonka muistaa vaikka unissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti